Jatkona tähän vuodatukseeni “bönden” ja haastavien yhteysympäristöjen (minun tapauksessani haja-asutusalueiden siis) yhteyshaasteisiin hieman statistiikkaa käytössäni olevien internet-yhteyksien performoinnista.

Luottoyhteys: Elisa 5G (SA)

Viikonloppuna, päivällä (oletettavasti eniten kuormitusta)
Arkena, päivällä (vähiten käyttäjiä ilmeisesti)

Sinänsä minun kannaltani korkeimman kuormituksen aika – viikonloput ja illat (kun tukaria käyttävä porukka Netflixaa) – osuu mainiosti, sillä itse tarvitsen eniten kaistaa työaikaan.

Telian ja DNA:n 5G-yhteyksien (NSA) osalta vaihtelu on vähäisempää. Tokikaan läheskään Elisan nopeuksia en näissä verkoissa saavuta (oletettavasti siksi, etteivät ole tuoneet valokuitua mastolle saakka).

Erot ovat kuitenkin merkittävät ja etenkin Telian yhteyksissä minua harmittaa latenssin heiluminen. Telia häviää useaan otteeseen jopa Starlinkille latenssissa.

En heiluntaan ole löytänyt mitään erityistä patternia. Yllä näkyvät otokset ovat saman päivän sisällä, parin tunnin erolla otettuja. Oletan tämän liittyvän iäkkääseen rautaan Telian mastossa.

DNA 5G

Ilmeisesti kuormitus on verrattain tasaista DNA:lla normaalikäyttöaikaan (arkisin sekä viikonloppuna). Aamuyön mittauksissa olen päässyt jatkuvasti yli 300 Mbps downstreamiin, joten DNA:nkin osalta hidastava tekijä on ylimyyty kaista. Kuormitus näyttää vaikuttavan DNA:lla myös latenssiin. Ainoana yhteyksistäni DNA hukkaa paketteja miltei jatkuvasti.

Kaikkein pienimmät latenssit olen mitannut DNA:n 5G:stä (10 ms). Ja suurimman kaistanleveyden (bandwidth) Elisan 5G:n kautta, se oli 644 Mbps jota voi pitää RAN-yhteydelle jo varsin kiitettävänä.

Latenssi kiusaa

Hämmästyttävästi Telian 5G häviää latenssissa usein jopa Starlinkille, vaikka satelliittiyhteyksien akilleen kantapäänä pidetään viivettä. Esimerkiksi mittaukset käyttämiini nimipalveluihin (Googlen sekä CloudFlaren). Ensimmäinen alla olevista tuloksista on latenssi, seuraava packet loss ja viimeinen jitter.

Mittaan nimipalveluiden lisäksi Microsoftin yhteyspistettä sekä Teams-linkkiä. Nämä kolme yhdessä antavat työssä käytettävästä latenssista toimivimmat mittapisteet (joiden pohjalta SD-WAN viritykseni päättää, mihin putkeen minun yhteyteni reitittää).

Teamsin jne. suhteen Telia hakkaa, joskin hikisesti, Starlinkin latenssissa. Ja toki täytyy muistaa, että Telialla yhteyden laatu seilaa jatkuvasti (lantenssin osalta). Tässä sunnuntai-iltapäivän otos latenssista Teams-linkkiin:

Juuri tässä hetkellä Telia on selvästi nopein latenssin suhteen. DNA pitää pintansa ja pudottelee paketteja ja vetää RAN-yhteyksistä selvästi suurinta latenssia. Tässä näkee Starlinkin heikkouden latenssin suhteen. Toisaalta Telia saattaa parin seuraavan tunnin sisällä romahtaa latenssin mukaan heikoimmaksi.

Minuahan tuo ei sinänsä erityisesti kiusaa. Automatiikka työntää Teams- ja RDP-yhteyteni pienimmän latenssin omaavaan yhteysputkeen. Ja toisaalta download-liikenne taas kolisee kaistanleveyden mukaan parhaaseen yhteyteen.

Fortin SD-WANin etuna on se, että liikennesääntöjen tekeminen on suorastaan naurettavan helppoa. Niin laitekohtaiset (esim. että työpäivän aikaan minun työkoneeni saa parhaasta liittymästä kaiken kaistan käyttöönsä yksin) kuin sovelluskohtaiset (Teams-liikenne ohjataan pienimmän latenssin yhteyteen).