Tag: ai

Onko AI uhka?

On By SamikidoIn SuomeksiLeave a comment

Alkuperäinen kirjoitus löytyy Corellian sivuilta, nimellä “Skynet tulee ja tappaa”.

Myönnän. Otsikolla kosiskelin häpeämättömästi sukulaissielujen, eli muiden scifi-diggaajareiden, huomioita. Toisaalta tässä on syvempikin analogia taustalla. Varsinainen aihe näet on AI ja sen muodostamat uhat. Scifi-viittaus on tietenkin kulttiklassikkoon nimeltä Terminator.

Minähän elän ja hengitän pilveä ja kyberturvaa, joten aihe koskettaa itseäni erittäinkin läheisesti. Taustastani sen verran, että pilvi ja pilviteknologiat ovat reilusti yli vuosikymmenen olleet leipäpuuni. Tietoturva taasen on ollut erityinen kiinnostuksen kohteeni jo reilun kolme vuosikymmentä. Viimeiset viitisen vuotta nämä – pilvi ja tietoturva – ovat olleet kombinaationa se, jolla itseni elätän. Rakkain osa työtäni on sivistystoimi aihealueen sisällä, eli pitämäni koulutukset Corelliassa. Olen piintynyt kynsinööri ja aidosti rakastan tekkiä. Tämän takia olen halunnut pitää kädet savessa ja tehdä myös konkreettisesti juttuja. Joinakin aikoina tämä oli sivutoimiluvan ja harrastetoiminnan varassa. Nyt koen olevani etuoikeutettu saadessani sekä tehdä, tunkata, koodata että testailla – ja sitten vielä opettaa intohimoni kohdetta kollegoille.

Vaikuttaako AI oikeasti mihinkään?

Mutta, siirtykäämme varsinaiseen aiheeseen. Sen ”Skynetin” muodostamaan uhkaan meidän kaikkien kyberturvallisuudellemme ja AI:n toimialallemme käynnistämään murrokseen. Tämähän näkyy kaikessa, alkaen nigerialaiskirjeiden kirjallisen ilmaisun laadun paranemisesta, vibe-koodauksen kautta aina lokianalyysin tehostumiseen monikymmen- tai jopa satakertaiseksi.

Tämä ensimmäinen kirjoitukseni aiheesta keskittyy jokaista meitä lähimpänä oleviin AI-asioihin. Eli AI-avustimet nyt alkuun. Nuo söpön suloiset Appit, joilla kaunistat kuvasi yhdellä sormen vilauksella, Copilotit, jotka valkokauluksen elämää niin kivasti helpottavat sekä erilaiset verkkopalvelut – ”sätkäpete” ainakin kaikkien tuntemana – ja lopulta sovellusten sisäiset avustukset ja helpottajat. Tuottavasti ja tehokkaasti työnsä tekemään pyrkivää ei varmasti kiinnosta palata takaisin tyhmien työvälineiden aikakauteen.

Tässä piilee itse asiassa kaikkein oleellisin pointti. Pullon henki on karannut, eikä sitä enää saa takaisin. AI tehostaa niin paljon, että vaatimukset sen käyttämättä jättämisestä kaikuvat kuuroille korville.

Moni kollega ennustaa AI:n olevan jopa suurempi murros maailmassa kuin internet oli aikoinaan. Itse en näe vertailua järkevänä, nämähän ovat eri askelia. ”Ilman nettiä” ja ”connected world”-aikakautta AI:n merkitys ei olisi sitä mitä se nyt on ja ennen kaikkea tulee vielä olemaan.

AI on käyttöliittymä, tapa hyödyntää ATK:n apuja

Niinpä. AI-avustimet ovat tämän päivän hiiripohjainen graafinen käyttöliittymä. Ne jotka vastustivat uuden työtavan tuloa ja halusivat kiinnittäytyä komentokehotteeseen toimistoympäristöissä kokivat murskatappion. Oppikaamme siis historiasta. AI on uusi tapa työskennellä. Looginen askel siinä jatkumossa, joka alkoi joskus IBM:n hienojen härveleiden esiinmarssilla. Tavoitehan on aina ollut sama. Tuoda älykäs ja ihmisen työntekoa tehostava apuväline, joka säästää mahdollisimman paljon aikaa ja poistaa tylsinä pitämiämme rutiineja. Taskulaskimesta sähkökirjoituskoneen kautta moderniin henkilökohtaiseen tietokoneeseen, joka muuttuikin sitten koko maailman kanssa yhdistetyksi superälykkääksi ja liki kaikkitietäväksi (liioittelenko muka – höps, mietihän 80-luvun päätetyöskentelijää, jolle tarjoaisit Google-haun ja internetin kaiken tiedon) henkilökohtaiseksi tietojärjestelmäksi.

Ensimmäinen askel kyberturvaan on hyväksyä se kyberturvaajan katkera kalkki, ettei AI-avustimien käyttöä voi enää kieltää eikä paluuta menneeseen ole. Jos IT ei tarjoa työvälineitä valkokauluksille, he löytävät kyllä keinon itse etsiä työntekoa sujuvoittavat vehkeet ja palvelut. Ja silloin tietoturvaosasto on jo hävinnyt. Varjo-AI valtaa alaa – ja se on paljon vaarallisempi mörkö kuin varjo-IT. Seuraava kuukauden työntekijä-palkinto menee härskeimmin varjo-AI:ta hyödyntävälle, vanhakantaisen tietoturvamme tehokkaimmalle kiertäjälle (joka pitäisi melkein nostaa johtamaan sitten kybertekemistä änkyröiden sijaan).

Riisu varjo-AI aseista

Eli paras ja tietoturvallisin liike, mitä voimme tehdä, on tarjota organisaatiomme toimesta hyödylliset ja tehokkaat AI-pohjaiset työkalut henkilöstöllemme. Tämä riisuu varjo-AI:n aseista. Kas kun voi ihan luvallakin olla tehokas ja tehdä järkevästi töitä.

Toisaalta on aidosti välttämätöntä määrittää, mitä palveluita ja avustimia saa käyttää työntekoon. Tämähän on aivan normaalia tietohallintoa. Olemme jo kolme vuosikymmentä rajanneet internet-liikennettä, poistamalla haitalliseksi tiedetyt sivustot ja osoiteavaruudet. Ja ani harvassa organisaatiossa koneisiin saa asennella aivan mitä ohjelmistoja sattuu kulloinkin huvittamaan.

Suureksi hämmästyksekseni tämä ei kuitenkaan ole normaalia. Organisaatioissa, joissa hienot palomuurit kyttäävät surffausliikennettä ja estävät pääsyn uhkapelisivuille työntekijät voivat kuitenkin vapaasti käyttää mitä hyvänsä AI-palvelua haluavat. Valtiollisten toimijoiden ”sponsoroimia” tai alan parhaimpien yritysten ilmaispalveluita, joissa annat näille oikeuden hyödyntää työntekijöidenne sinne syöttämää tietoa koulutustarkoituksiin.

Ok. Teillä siis on jossain sharepointin syövereissä AI:n hyväksyttävän käytön politiikka? Hienoa. Ja ajattelet sen riittävän? Ei mitään kontrollia tarvita? Asia selvä. Olet varmaankin looginen ja sallit myös jokaisen asennella koneelleen kaiken mitä softaa vain haluaa ladata netistä? Sekä tietenkin käyttää mitä haluaa tiedostopalveluita organisaationne tietojen tallennukseen. Facebook on kuulemma aika kiva siihen hommaan.

Jos kuitenkin edustat minun näkökulmaani, eli et halua sallia ”kaikkien kukkien kukkia vaan”, salli minun kertoa kokemuksistani ”AI-avustimien suitsimisessa”.

Microsoftin tarjoamat työkalut AI:n alistamiseen

Ensimmäinen ja helpoin koskee käyttäjän koneille asennettavia avustimia, joista ehdottomasti yleisin on Microsoftin aktiivisesti käytettäväksi työntämä Copilot. Näiden osalta perustava päätelaitehallinta on riittävä. Emme salli epämääräisiä avustimia. Tämä hoituu EDR- tai MDM-ohjelmistolla, Microsoft-genressä Defender + Intune.

Onko ”perus-Copilot” riittävä? Pääsääntöisesti kyllä. Erikoiskäyttöön, kuten vaikka tuotehallintaan tai potilastyöhön suosittelisin oman, kustomoidun avustimen rakentelua. Tähän jälleen Microsoft tarjoaa mainion työkalun, Copilot Studion. Ei tarvita vaativaa devausprojektia, tämä hoituu IT:n taidoin. Ja aina voit lähettää tiimin Corelliaan päivän koulutukseen – siinä oppii kyllä suitsimaan Copilot-avustinta.

Seuraava askel onkin sitten monisyisempi. Sinun tulee vähintään estää organisaation datan käyttö ”villeissä AI-avustimissa” (eli verkkopalveluissa). Itse suosin kokonaan näiden sulkemista työkäytön ulkopuolelle. Ja tässä voit valita useasta toteutusmallista. Teknologiaa avuksesi on vaikka kuinka – ja tulee joka kuukausi lisää. AI:n suitsiminen on tietoturva-alan uusi Graalin malja. Keskityn tässä nyt jälleen vain Microsoftin omaan teknologiapinoon.

Organisaation datan turvaat lipsumasta kaiken maailman varjo-AI:n kitaan Purview + Defender for Cloud Apps -kombolla. On varsin vedenpitävä tulppa.

Pääsyn työlaitteilla hämäräperäisiin palveluihin tai ”varjo-AI:ksi” tulkittavaan estät suoraviivaisimmin ja kattavimmin Entra Global Secure Access -palvelulla (lyhennettynä Microsoftin tapaan ’GSA’). Sen sisältämä SWG (Secure Web Gateway) on 2020-luvun uusi palomuuri. Lue vaikka Gartner-tutkimusyhtiön hehkutusta SWG:stä osana SASE-arkkitehtuuria.

Eihän GSA tokikaan ainoa ole! Toimistolla olevien käyttäjien suitsimisen saattaa kyetä hoitamaan palomuurinne, mikäli se on ns. toisen sukupolven malli. Toki ongelma tulee sitten jos päästät käyttäjäsi karkuun. Etätyö kun vesittää tehokkaasti palomuurin hienot kyvyt. Ihan Defender for Endpointia tunkkaamalla ja virkkaamalla pääsee varmasti yleisimmät varjo-AI:n ilmentymät kieltämään ja tilkitsemään.

Onko se vaikea toteuttaa?

Loppujen lopuksi toteaisin, että niskalenkki AI-avustimista on varsin helppo, kun ymmärrät mitä kokonaisuuteen kuuluu. Tietoturvan ryhtiliike niiden pikku pirulaisten osalta ei projektina isossakaan talossa ole hirmuinen tai valtavan työllistävä. Ainakaan Microsoftin tietoturvapinoa hyödynnettäessä, kilkkeet kun integroituvat kokonaisuuteen helposti.

En itse osaa kuvitella niin isoa ja kompleksista ympäristöä, jossa saisi enempää kuin muutaman sata tuntia käytettyä (en toisaalta ole kuusinumeroiseen lukuun työntekijöitä vielä päässyt AI-avustimien turvaamista implementoimaan, projektini ovat rajoittuneet viisinumeroisiin työntekijämääriin). Ja toisaalta muutaman sadan henkilön pienyrityksen AI-avustimet suitsii muutaman päivän työllä.

Tämähän ei sitten kuitenkaan sisältänyt vielä kaikkialla mönkiviä omat identiteettinsä omaavia agentteja tai sulautettua AI:ta, joka elelee salassa paitsi ERPissäsi myös käyttämäsi hissin logiikkapaneelissa. Sieltä se Skynet kurkkii, valmistellen maailmanloppua.

Seuraavassa jaksossa paneudutaan paremmin kaikkialla väijyvään, joka paikkaan soluttautuneen ”näkymättömän AI:n” tuomiin riskeihin.

MCRA finally updated!

On By SamikidoIn EnglishLeave a comment

Yay! It finally happened! On April 24th, 2025, to be exact.

Microsoft’s cybersecurity reference architecture has now been updated. The previous version (v3) was released back in December 2023 — so it’s been well over a year (and nearly a half) since the last update.

This update is especially timely, considering how Microsoft has been rolling out new security tools, recommendations, and features at a dizzying pace lately.

So, what’s changed?

  • The “Core Capabilities” diagram has been revamped. It now includes things like Microsoft Security Exposure Management, Windows LAPS (for managing local admin passwords), passkeys, and Microsoft Entra Verified ID (less common in Finland). And of course, Microsoft Security Copilot has been added (fantastic, but brutally expensive).
  • Entra Permission Management has been removed (EoL – thanks to Entra’s new packaging approach).
  • Microsoft Entra ID Governance Adaptive Access has been added.
  • There’s a strong emphasis that security must be embedded everywhere. This is highlighted in the slide titled “Security must be integrated everywhere.”
  • The AI section has been updated (I’ll write a separate blog post about that soon — it’s a juicy topic).
  • A brand new “Standards Mapping” section is included. It focuses on Zero Trust reference architecture from The Open Group and maps Microsoft’s products to it. It now also includes role listings for human identities (as defined by The Open Group).
  • There’s a lot of content from The Open Group’s upcoming Security Matrix, especially around threat prioritization.
  • Secure Score seems to be trending down, while Exposure Management is on the rise.
  • The threat intelligence facts have been updated, and Microsoft’s security investments are highlighted — with some quite impressive numbers.
  • The security modernization journey is presented in an engaging and clear (sometimes even entertaining) way, along with the operating models Microsoft recommends.

It’s light to digest, with slick visuals — just a casual 115 slides in the standard deck.

If you haven’t yet downloaded the slides, do it now by – just click HERE.

Who would win? Human or AI?

On By SamikidoIn EnglishLeave a comment

Alright, I admit it. My title was peak clickbait journalism. I’m not planning to write a sci-fi epic about the battle between flesh and metal to the bitter end.

My goal is to examine the capabilities of artificial intelligence and computer-based intelligence in the field of cybersecurity and compare them to human-led security measures in similar use cases. More specifically, I will focus on Microsoft’s security stack, meaning the suite of security technologies offered by Microsoft.

What does matter? What Should Be Protected and Monitored?

In a large IT environment, there are hundreds of moving parts. There’s plenty to secure. Just vulnerability management alone can involve at least a three-digit number of operational targets. And what about cybersecurity’s classic weakest link? No, I’m not talking about Active Directory, though as a standalone technological component, it could very well fit the description. I’m referring to people—users. Those mobile, busy, and often thoughtless little penetration testers.

Securing data requires preparedness. We must ensure that systems are more or less up to date and correctly configured. This is what’s known as cyber hygiene, or proactive cyber defense. On the other hand, we must observe systems and their behavior—identify unusual activities and anomalies. This falls under reactive security.

Traditionally, security monitoring service providers have emphasized the importance of reactive security. The idea is to monitor the environment even in the [expensive] early hours of the morning. The often-heard mantra, “Cybercriminals don’t work office hours,” is used to justify why monitoring should continue outside regular working hours. This statement is likely true. I find it hard to believe that a criminal trade union is actively lobbying for working hour protections for outlaws. But does it really matter? And more importantly, is this argument still relevant in the cybersecurity mindset of 2025?

The answer is both yes and no. Yes, in the sense that a severe vulnerability in an e-commerce system, for example, could be exploited in the early hours of the morning, leading to a data breach. And no, because research suggests that the vast majority of threats (depending on the source, anywhere from 2/3 to 80–90%) are coming through cybersecurity’s weakest link: the user. And very few employees work 24/7 under a slave contract. As far as I know, such practices are even legally prohibited in civilised countries (not in US, I think 😉).

Therefore, monitoring resources should be focused 70–90% on the hours when the weakest link (the user) is active and working.

Human vs. Robot as a security monitoring worker?

It took a while to get to the main topic. Am I getting old and rambling? Well, maybe the background was useful, especially when considering the aspect of monitoring and comparing human intelligence to artificial intelligence.

Monitoring has two key aspects: response speed and detection capability. The first indicates how well and quickly a system reacts to risks or anomalies. The second determines how many anomalies can actually be detected. Neither aspect is useful on its own. If we recognize every single anomaly but only investigate them a month later, the attack has likely already achieved its goal, making our reaction too late and therefore useless. The thief came, saw, and conquered. On the other hand, if our response time is within a second but our detection capability only covers half of the systems, the thief could have come, seen, and conquered without us even knowing.

It’s an undeniable fact that a microprocessor’s response to stimuli is significantly faster than that of a human. A computer reacts to a command in milliseconds, while a human takes seconds at best—thousands of times slower. In terms of reaction speed, the robot wins hands down.

What about detection capability? A computer brain can scan a thousand lines of log data in the blink of an eye. Again, it vastly outperforms a human. Artificial intelligence doesn’t get tired or perform worse due to illness. Consistency is one of the most important measures of detection capability. And once again, the robot takes the win.

No matter how we look at it, humans need automation—computer intelligence—to support them. Both for detection capabilities, since humans are too inefficient and slow to process all relevant data, and for reaction speed, since human processing speed is inadequate. The real question isn’t human vs. robot—it’s about how much human involvement is needed. And why? Job preservation? Ethical contributions? There may be reasons. In some cases, it makes sense for a human to approve or make a decision based on AI-processed data and proposed outcomes. However, most counterarguments I’ve encountered stem from emotional reactions—statements like, “But that’s not how it’s always been” and “That just won’t do.”

Where Do Human Brains win the game?

Where do I see human intelligence as superior? At its best, a sharp and skilled cybersecurity expert possesses innovation that AI cannot yet replicate. We often talk about intuition or a gut feeling that something isn’t right. In reality, this is intuitive reasoning. Even a tech-enthusiast nerd like me doesn’t believe AI will match human intuition anytime soon.

How does this manifest in security operations? AI produces more false positives. For example, it may classify it as a security risk when the meticulous accountant, Paolo, suddenly starts making typos in his password on a Friday night. A human analyst might suspect fatigue or drunkness as the cause of the typing errors.

Higher-level tasks, such as architecture and strategic assessments aligned with business requirements, remain beyond AI’s reach. Artificial intelligence performs best when dealing with predefined models and a limited number of variables.

This has been proven in games. In chess, you will never beat AI. The best human player, making zero mistakes, might achieve a draw. That’s because chess has a limited set of possible moves. AI calculates every single move. The outcome is predetermined. But in a more complex mathematical game like Go, the situation changes. When the number of variables is no longer limited, human players can still compete (at least against AI with limited computational power). And my colleague Massimo insists that AI also outperforms humans in No Limit Hold’em poker too. Go figure – or should I ask from Copilot? 😉

Conclusion

AI is better suited for monitoring tasks that require fast responses. It doesn’t tire or make human errors. The more complex the task, or if it requires “psychological or political insight,” the human operator is unbeatable.

Perhaps traditional first-line monitoring tasks should be assigned to robots, with the most critical decisions escalated to human supervisors.

Ultimately, it depends on the industry and use case. In some operations, it makes sense to have human monitors. In others, where constant vigilance and perfectly consistent execution are required, assigning the task to a human isn’t worthwhile.

However, I see less and less need for humans to handle repetitive routines or basic monitoring tasks—especially during hours when users aren’t actively introducing risk vectors through human errors. AI is a perfectly good security guard for an e-commerce server in the early morning hours!

Kumpi voittaa, robotti vai ihminen?

On By SamikidoIn SuomeksiLeave a comment

Jep, myönnetään. Otsikkoni oli nk. klikkijournalismia parhaimmillaan. En ole suunnitellut kirjailla scifi-tyylistä eeposta lihan ja metallin taistosta katkeraan loppuun.

Tarkoitukseni on tarkastella keinoälyn ja tietokoneaivojen kyvykkyyksiä tietoturvan saralla ja verrata niitä ihmisen tekemiin toimenpiteisiin vastaavissa käyttötapauksissa. Tarkemmin vielä rajaan arvioinnin Microsoft-tietoturvapinoon eli Microsoftin tarjoamaan tietoturvateknologiapakettiin.

Mikä on relevanttia? Mitä kannattaa suojata ja mitä valvoa?

Suuremmassa tietojärjestelmäympäristössä on satoja liikkuvia osia. Turvattavaa riittää. Pelkkä haavoittuvuuksien hallinta kattaa helposti vähintään kolminumeroisen määrän operoitavia kohteita. Ja entäpä sitten tietoturvan klassinen heikoin lenkki? Ei, en nyt kirjoita Active Directorystä, vaikka yksittäisenä teknologisena komponenttina se hyvinkin saattaisi sopia kuvaukseen. Tarkoitin ihmisiä, käyttäjiä. Näitä palkkaa nauttivia, liikkuvia ja touhukkaita, ajattelemattomia pieniä penetraatiotestaajia.

Turvassa olevat tiedot edellyttävät varautumista. Meidän täytyy huolehtia siitä, että järjestelmät ovat enemmän tai vähemmän ajan tasalla ja konfiguraatiot tehty oikein. Tämä on sitä kyberhygieniaa eli ennakoivaa kyberpuolustusta. Toisaalta meidän tulee havainnoida järjestelmiä ja niiden toimintaa. Noteerata oudot toiminnot ja poikkeavuudet. Tämä taasen voidaan lukea reaktiiviseen tietoturvaan.

Perinteisesti valvontapalveluiden myyjät ovat korostaneet reaktiivisen tietoturvan merkitystä. Ja tottahan toki siten, että ympäristöä valvotaan myös aamuyön [kalliina] tunteina. Usein kuulee toisteltavan hokemaa ”kyberrosvot eivät ole sidottuja virka-aikaan” ja tämä toimii perusteluna sille, miksi valvomon pitäisi kytätä myös virka-ajan ulkopuolella. Väite pitää mitä todennäköisimmin paikkansa. Minun on vaikea uskoa pahisten ammattiliiton kovinkaan aktiivisesti ajavan työaikalain suojaa lainsuojattomille. Mutta onko sillä mitään merkitystä? Ja entäpä, onko koko väite relevantti enää vuoden 2025 tietoturva-ajattelussa?

Vastaus on kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että esimerkiksi verkkokauppajärjestelmän paha haavoittuvuus saattaa altistaa hyväksikäytölle ja sitä kautta tietomurrolle vaikkapa aamuyön tunteina. Ja vastaus ei on myös perusteltu, sillä tutkimusten mukaan valtaosa uhista (lähteestä ja otoksesta riippuen 2/3:sta jopa 80-90%:n) aktualisoituu sen tietoturvan heikoimman lenkin kautta. Eli käyttäjän siis. Ja harva työntekijä paiskii 24/7 orjasopimuksella. Käsitykseni mukaan moinen taitaa olla sivistysmaissa jopa lailla kielletty.

Näinpä siis valvomon kannattaisi suunnata kyttäysresursseistaan 70-90% nimenomaan siihen aikaan, kun tietoturvan heikoin lenkki (käyttäjä) on aktiivinen ja touhuaa töitään.

Ihminen vs. robotti valvojana?

Kestipä kauan päästä varsinaiseen aiheeseen. Alankohan tulla vanhaksi ja jaarittelijaksi? Noh, ehkäpä taustoituksella oli kuitenkin oma merkityksensä. Etenkin kun tarkastellaan tätä valvonta-aspektia ja asetetaan ihmisaivot keinotekoista älykkyyttä vastaan.

Valvonnassa on kaksi pääaspektia. Reagointinopeus ja huomiointikyvykkyys. Ensimmäinen ilmaisee sen, kuinka hyvin ja nopeasti reagoidaan riskiin tai poikkeamaan. Toinen taas osoittaa sen, miten paljon poikkeamista kyetään tunnistamaan. Kummastakaan yksinään ei ole hyötyä. Jos tunnistamme joka ikisen poikkeaman ja outouden, mutta ehdimme syventyä niihin vasta kuukauden päästä, hyökkäys on todennäköisesti jo saavuttanut tavoitteensa ja reaktio siis myöhässä ja sitä kautta hyödytön. Rosvo tuli, näki ja voitti. Toisaalta, vaikka reagointikykymme olisi sekunnin luokkaa, mutta huomiointikyvykkyytemme kattaa vain puolet järjestelmistä, rosvo on voinut tulla, nähdä ja voittaa ilman että olemme asiasta edes tietoisia.

Lienee kiistaton tosiasia, että mikroprosessorin reagointikyky ärsykkeeseen on merkittävästi ihmistä nopeampi. Tietokone reagoi millisekunneissa käskyyn, ihminen parhaimmillaan sekunneissa – tuhansia kertoja hitaammin. Reagointinopeudessa robotti siis voittaa suvereenisti.

Entäpä sitten huomiointikyvykkyys? Koneaivo lukee tuhat riviä lokitietoa silmänräpäyksessä. Jälleen ihmistä valtavasti, suorastaan käsittämättömästi nopeammin. Keinoälykkyys ei väsy eikä suorita flunssaisena huonommin. Tasalaatuisuus on huomiointikyvykkyyden tärkeimpiä mittareita. Ja jälleen siis robotti vetää pidemmän korren.

Toimittiinpa miten vain, ihminen tarvitsee automaatiota eli koneaivoja tuekseen. Sekä havainnointikyvykkyyteen, kun ihminen on vain liian tehoton ja hidas käymään kaikkea aiheeseen liittyvää dataa läpi, että reagointiin, kun ihmisen prosessointinopeus ei riitä. Kyse ei oikeasti olekaan ihminen vs. robotti -asetelmasta. Todellisuudessa kyse on lopulta siitä, kuinka paljon ihmistä tarvitaan puikkoihin. Ja miksi? Työllistävä vaikutus? Ihmisen eettinen kontribuutio? Syitä voi löytyä toki. Joissain tapauksissa on perusteltua edellyttää ihminen tekemään hyväksynnän tai päätöksen robotin prosessoiman tiedon ja ehdottaman tuloksen pohjalta. Useimmat vasta-argumentit, joihin olen itse törmännyt, pohjaavat kuitenkin tunnepohjaiseen reaktioon. ”Mutku ei niin oo koskaan ollut” ja ”eihän se nyt vain käy”.

Tästähän päästäänkin siihen ihmisen vahvuuteen. Missä itse näen ihmisaivot voitokkaina? Parhaimmillaan terävä ja osaava tietoturvavelho omaa innovatiivisuutta, jota koneäly ei ainakaan toistaiseksi pysty matkimaan. Usein arjessa puhutaan vaistosta tai fiiliksestä, ettei kaikki ole oikein. Todellisuudessahan kyse on intuitiivisesta päättelystä. Edes minun kaltainen teknologiauskovainen nörtti ei kuvittele koneälyn ainakaan lähitulevaisuudessa pääsevän lähellekään ihmistä tällä sektorilla.

Miten se sitten käytännössä näkyisi secu-tekemisessä? Koneäly tekee enemmän nk. false positive -arvioita. Eli päättelee uhaksi sen, kun kirjanpidon särmä Pertti alkaakin perjantai-iltana tehdä yllättäen kirjoitusvirheitä esimerkiksi salasanaa syöttäessä. Ihmisanalyytikko saattaa arvailla väsymyksellä tai nautintoaineilla olevan osansa näppäilyvirheissä.

Toisaalta korkeamman tason tehtävät, kuten vaikkapa arkkitehtuuri ja strateginen arviointi liiketoiminnan vaatimuksia vasten, ovat toistaiseksi vielä tekoälyn ulottumattomissa olevia aspekteja. Keinotekoinen älykkyys toimii mitä parhaimmin silloin, kun käsiteltävät asiat mahtuvat ennalta määriteltyihin malleihin ja toisaalta muuttujien määrä on rajallinen.

Tämähän on todistettu esimerkiksi pelaamalla. Shakissa et voita koneälyä ikinä. Paras ihmispelaaja, joka ei tee yhden yhtään virhettä, voi päästä tasoihin. Kas kun shakin siirtojen määrä tuottama vaihtoehtojen määrä on rajattu. Koneäly laskee joka ikisen siirtovaihtoehdon läpi. Lopputulos on siis ennalta selvä. Mutta kun siirrytään vaikeampaan matemaattiseen peliin, kuten vaikka Go, tilanne muuttuu. Kun muuttujien määrä ei olekaan enää rajallinen, ihmispelaaja pärjääkin jälleen (ainakin rajallista koneälyn laskentakapasiteettia vastaan). Ja kollegani Massimo väittää myös keinoälyn voittavan ihmisen myös No Limit Hold’em pokerissa. Nih.

Lopputulos

Koneäly sopii paremmin nopeaa reagointia vaativiin valvomotehtäviin. Se on väsymätön eikä tee inhimillisiä virheitä. Mitä suuremmaksi kompleksisuus menee tai mikäli tehtävä vaatii ”psykologista tai poliittista silmää”, ihmistoimija on lyömätön.

Ehkäpä perinteiset ensimmäisen linjaston valvontatehtävät voisi sälyttää robottien tehtäväksi ja tärkeimmät päätökset eskaloitaisiin ihmisvalvojalle.

Kokonaisuushan riippuu lopulta toimialasta ja käyttötapauksesta. Joissain toiminnoissa on perusteltua käyttää ihmisiä valvontatehtävissä. Ja toisaalta tiettyjä tehtäviä, joissa vaaditaan jatkuvaa skarppiutta ja täysin tasalaatuista suorittamista, ei taas kannata antaa ihmiselle.

Yhä vähemmän näen kuitenkaan tarvetta toistuvien rutiinien tai perustason valvontatoimien allokointiin ihmisvalvojille. Ainakaan niinä aikoina, kun käyttäjämme eivät aktiivisesti ole luomassa inhimillisillä virheillään näitä uhkavektoreita. Koneäly on aivan hyvä valvoja sille verkkokauppapalvelimelle aamuyön tunteina!